Viestijät käsittävät visuaalisuuden pinnallisesti



Olen vuosia puhunut siitä, että viestintä pitää paketoida visuaalisesti. Lupaan lopettaa, koko lähestymistapa on väärä. Visuaalisen viestinnän merkitys pitää ymmärtää paljon syvällisemmin.

Ajatus tästä blogista lähti liikkeelle pohtiessani viestinnän aitoutta. Väitän, että mikään viestinnän ominaisuus ei luo vastaanottajaan yhtä vahvaa vaikutusta kuin aitous. Ei edes rohkeus.

Mutta kuinka moni organisaatio pyrkii viestinnällään aitouteen? Aika harva. Ei se toki helppoa olekaan, mutta jotain on jäänyt ymmärtämättä, jos se ei ole edes tavoitteena.

Viestijät rakastavat strategisuutta ja tekstejä. Se on ihan ok, kun suunnitellaan asioita, mutta sama levy tuntuu jäävän päälle sisällöntuotantoon. Mennään sen kautta, mikä itse osataan hyvin, ja luotetaan, että strategiset viestit menevät suoraviivaisesti perille.

Olemmeko todella vakuuttuneita, että tämä aina toimii? Viestinnässä luotetaan turhankin paljon vastaanottajien rationaalisuuteen.

Ensimmäisenä olisi päästettävä irti ajatuksesta, että teksti on viestinnän kuningas. Joskus paras muoto on teksti, joskus grafiikkaa, joskus ääntä, joskus valokuva, joskus video – ja usein näiden yhdistelmä.

Teksti on monella tapaa hyvä väline, mutta se ei ole kovinkaan hyvä välittämään tunnetta.

Toinen haaste on, että viestijät suhtautuvat visuaalisuuteen usein käärepaperina, pinnallisena lisänä viestintään. Kun viestinnässä päätetäänkin tehdä video, on tyypillistä, että ensimmäisenä mietitään, kuinka käsikirjoitukseen saisi mahdollisimman paljon ydinviestejä. ”Saadaankohan me mahtumaan nämä kaikki minuuttiin?”

Tekstistä tehdään myös videotuotannon lähtökohta, vaikka video on visuaalisen viestinnän muoto.

Tämä kertoo siitä, että ala edelleen opettelee visuaalisuutta. Olisi aika ymmärtää, että visuaalinen viesti on yhtä tärkeää sisältöä kuin tekstuaalinen viesti – ja koskettaa parhaimmillaan syvältä.

Videotuotannoissa kannattaisi lähteä liikkeelle siitä, miten videoon luodaan kuvakerronnalla tarina, jossa on oikea tunnetila. Sellainen, josta huokuu esimerkiksi aitous, luotettavuus ja hyvä fiilis. Niitä asioita, joita ei sanota ääneen mutta jäävät silti katsojalle parhaiten mieleen.

Video, jossa on aito fiilis, syö näppäriä copywriter-tekstejä aamupalaksi. Visuaalisuuden syvällisempi ymmärtäminen toisi viestintään seuraavan vaikuttavuusloikan.

 




Communications Consultant, Graphic Designer