BLOGI

Tieto on valtaa mutta tietoisuus tietämättö­myydestä viisautta

— Kati Marjamaa

Tieto on valtaa mutta tietoisuus tietämättö­myydestä viisautta

Onko uteliaisuus viestijöiden supervoima? Uteliaisuuden merkitys on noussut tänä syksynä pinnalle niin mediassa kuin somessakin, vaikka se on aina ollut tärkeä osa viestijöiden ammattitaitoa. Kati Marjamaa pohtii blogissaan, miten älykkyys ja uteliaisuus liittyvät toisiinsa.

Mitä älykkyys oikeastaan on? Päädyimme pohtimaan tätä työkavereiden kanssa marraskuisen, harmaan työpäivän ratoksi. Usein älykkyyden sanotaan olevan matemaattista päättelykykyä tai hyviä sosiaalisia taitoja. Älykkyytenä myös pidetään sitä, että osaa jäsentää ajatuksensa erinomaiseen kirjalliseen muotoon.

Minä itse annan painoarvoa sosiaalisille taidoille, mutta kollegani pitivät tärkeänä myös kielellistä lahjakkuutta. Täysin ymmärrettäviä näkökulmia, viestijöitä kun olemme.

Amerikkalaisen organisaatiopsykologi Adam Grantin mielestä älykkyyttä on kyky ajatella uudelleen ja oppia pois totutusta.

Hän kertoo kirjassaan Mieti vielä – Uudelleen ajattelemisen taito, että me kuuntelemme mieluummin mielipiteitä, jotka saavat tuntemaan olomme hyväksi. Hivelevät siis egoamme. Emme mielellämme hakeudu sellaisten ihmisten pariin, jotka saisivat meidät haastamaan ajatusmaailmaamme. Itse asiassa Grant väittää, että mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vähemmän hän on valmis myöntämään ajattelunsa vinoumia.

Psykologi Hanna Siefen on kirjassaan Uteliaisuuden taito – Kun oppiminen on tietämistä tärkeämpää samoilla linjoilla Grantin kanssa. Meille ihmisille on luontaista laiskuus ja turvallisuushakuisuus. Otamme mielellämme vastaan vain omia näkemyksiämme tukevaa tietoa. Rakastamme hallinnan tunnetta niin paljon, että haluamme pitää kiinni mielipiteistämme, vaikka olisimmekin väärässä.

Kuka sitten oikeastaan on oikeassa?

Huomaan sortuvani päivittäin ajattelemaan, että joku on väärässä ja vain sokea ”sille oikealle” tiedolle. Kohtaan eri tavalla ajattelevia ihmisiä kaikkialla, erityisesti somessa ja lukiessani uutisia.

Sen sijaan, että olisin mielipiteineni oikeassa, mieleni saattaakin olla vain laiska. Tutut ajattelumallit tuovat minulle nähtävästi turvaa. Voin kuitenkin oppia tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta ja luopua vanhasta. Miten se sitten tapahtuu?

Adam Grant sanoo, että meidän kaikkien pitäisi ajatella kuin tutkijat – olla avoimia ja uteliaita uusille vaihtoehdoille sekä haastaa omia käsityksiään. Myös Hanna Siefen kirjoittaa, että avain kehittymiselle on uteliaisuus.

Uteliaisuus kannattaa, sillä sen sanotaan olevan luovuuden perusta. Se auttaa oppimaan omasta työstä, itsestä sekä ihmissuhteista ja parantamaan niitä. Varsinkin me viestijät tarvitsemme paljon uteliaisuutta, sillä alati muuttuva viestinnän ala vaatii joustavuutta, innokkuutta uuden oppimiseen ja erityisesti ihmisten ymmärtämistä sekä kumppanuuksien luomista.

Uteliaisuutta voi Siefenin mukaan oppia, koska kyseessä on taito, ei pelkästään ominaisuus. Joten kun me ensi kerralla kohtaamme eri tavalla ajattelevia ihmisiä, voimme pysähtyä miettimään, olisiko tässä vastustamisen sijaan sittenkin oppimisen paikka: voisimmeko olla aidosti kiinnostuneita ja kysellä vielä vähän lisää? Samalla voimme pohtia, mikä synnyttää hänelle – ja minulle – hallinnan tunnetta ja turvaa.

On olemassa lausahdus: tiedän vain sen, etten tiedä. Ehkä tämän ajatuksen taustalla piileekin todellinen älykkyys. Jotta voi olla aidosti utelias, pitää ymmärtää, että oma näkemys onkin vain yksi muiden joukossa. Ei totuus.

Tilaa Grounded-uutiskirje

Haluatko Groundin ajankohtaiset asiat ja näkemyksen jatkossa suoraan sähköpostiisi?