Varovaisuus maan perii

Varovaisuus maan perii

Ei peri, vaikka vanha uskomus yrittää taipua uuteen muotoon. Varovaisuus vaivaa meitä nyt, kun pitäisi olla inhorealistisen rehellinen.

Suomen ahdingosta on tullut mantra, jonka takana olevaan todellisuuteen ei pystytä tarkentamaan katsetta.

Avainluvut ovat hätkähdyttäviä. EU:n tuoreessa talousennusteessa povataan yleisesti kasvua, mutta vain Suomen kasvuennustetta korjattiin alaspäin. Myös investointien ennustetaan laskevan edelleen.

Suomalaisten työpäivät ovat EU-maiden vertailussa lyhyimmästä päästä, ja työn tuottavuuden kehityksessä ollaan hännillä. Useilla aloilla tuskaillaan asenteita ja sääntelyä, jotka rakentavat pikemminkin estoja kuin etuja kilpailukyvyn tielle.

Mitä pitää tapahtua, että Suomeen saadaan talouden, hallinnon, työmarkkinajärjestöjen, palveluiden ja liiketoimintamallien rakenteet räjäyttävä uudistus liikkeelle?

Tätä ihmettelyä olen viime aikoina ollut todistamassa asiantuntijatilaisuuksissa, joissa on pohdittu muun muassa digitalisaatiota, kaupunki- ja aluekehitystä, johtamista, teknologiateollisuutta, hyvinvointi- ja terveyspalveluja, yritysten hallitustyöskentelyä ja politiikkaa.

Eikö nyt olisi jo aika toimia, kun asia on koko valtakunnan salaisuus?

Tarvitaan rehellisyyttä nähdä, ja rohkeutta toimia.

Ei yritys tai organisaatio muutu, vaan siellä työtä tekevät ihmiset muuttuvat. Ja tästä maasta löytyy valtava, lahjakkaiden ihmisten muutosvoima, joka oikein liidattuna kantaa meidät varmasti maailmalle.

Rohkeutta kaivataan johtajilta. Ominaisuus on titteliin kirjoitettu. Valtakunnan johtoportaan poliitikoista virkamiehiin ja yrittäjistä palkkapomoihin on loikattava eturintamassa – ja unohdettava populismi.

Nyt on uskallettava myös ottaa pataan ja kohdata peili.

Pienikin katseen tarkennus voi olla havahduttava harjoitus. Otetaan esimerkiksi arvot. Ne ohjaavat päivittäisiä valintoja, joilla yritys kulkee kohti liiketoiminnan tavoitteita. Erityisesti muutostilanteessa johdon tulisi elää arvoja todeksi, joten tässä pieni haaste johdolle.

Tutkaile arvojanne. Tässä muutamia suosittuja: avoimuus, jatkuva kehittyminen, laatu ja innostaminen.

Sitten sitä inhorealistista rehellisyyttä. Toimitko itse johtajana näiden arvojen mukaisesti, jotta voisit vaatia samaa muilta? Ota selvää, miten henkilöstö ja asiakkaat kokevat arvojen toteutuvan. Minkä pitää muuttua?

Saattaa olla, että lopputuloksena nykyiset arvot ovat arvottomia, ja harjoitus tuottaa kokonaan uuden suunnan.

Varovaisuuden yltäkylläisyydessä ja rohkeuden puutteessa isoa muutoksen palloa heitellään sujuvasti valtiolle tai kunnille, ihan kuin sieltä ohjailtaisiin organisaatioiden arkea. Siellä rukataan toki tärkeitä talouden ja hallinnon rakenteita, mutta paljon on tehtävissä ihan itse.

Vaatii vain rehellisyyttä. Sitä, joka sen maan sitten perii. Ja jos hyvin käy, niin samalla voi parantua omakin tulos.

Annan kolumni julkaistiin 19.5. Turun Sanomien talousliitteessä.

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This