Ubuntu

Joskus elämässä on niitä hetkiä, jotka oikeasti pysäyttävät ja saavat liikkeelle – jotakin. Ajatuksen, muutoksen, uuden suunnan.

Tilanne voi olla aika hämmentävä. Uusi on tuntematonta, ja tuntematon pelottavaa. Parhaimmillaan aukeaa kuitenkin uusi ovi, jonka takana voi odottaa esimerkiksi ubuntu.

Aikuisessa, hektisessä arjessa kalenteri uhkaa joskus viedä herruuden. Palaverit, tietokoneen tuijotus, käytännön asioiden hoito ja perheen menot harrastuksineen tekevät elämästä tiheän. Minuutit on jaettu tarkasti kaikille päivän suorituksille.

Tällaisella hetkellä kohtasin rauhannobelisti Desmond Tutun ja ubuntun. Oli Ihmisarvon päivän juhla eli Global Dignity Day Event Espoossa.

Kiire pysähtyi siihen.

Vastaan kävelee pieni, valpas, kauttaaltaan hymyilevä mies. Tavatessaan hän ottaa käsistä kiinni, katsoo silmiin ja kertoo olevansa matkustamisesta aika väsynyt. Hetken päästä käytävällä raikuu korkea, hihitystä muistuttava, mutta kimakampi versio naurusta. Desmond Tutua ei voi olla huomaamatta eikä kuulematta.

Sama nauru tarttuu lavalla yleisöön, joka tirskuu, nauraa ja haukkoo henkeään. Yksi maailman tunnetuimmista apartheidin vastustajista, eteläafrikkalaisen Anglikaanisen kirkon arkkipiispa seisoo lavalla ja tiputtelee huumorilla höystettynä toinen toistaan painavampia sanoja.

Ihminen on ihminen vain toisten ihmisten kautta. Minun ihmisarvoni on riippuvainen sinun ihmisarvostasi. Me olemme riippuvaisia toisistamme, ja tarvitsemme myötätuntoa. Meillä on oikeus ja mahdollisuus säilyttää ihmisyytemme ja ihmisarvomme silloinkin, kun joku yrittää meitä alistaa.

Tätä on ubuntu, afrikkalainen elämänfilosofia, jonka nimen alkuperä on Etelä-Afrikan bantukielissä.

Ubuntua toteuttava ihminen on ystävällinen, vieraanvarainen, lämmin ja antelias. Hän haluaa jakaa asioita ja olla olemassa muille. Hän on valmis olemaan myös haavoittuva, eikä hän koe uhkaavana muiden taitoja tai hyvyyttä. Hänellä on itseluottamusta, joka tulee suuremman kokonaisuuden ymmärtämisestä.

Ihmisarvon päivän seminaarin kaikki puhujat – myös Norjan kruununprinssi Haakon, filosofi Pekka Himanen, Yhdysvaltain presidentin neuvonantaja John Hope Bryant ja presidentti Martti Ahtisaari – saivat ajattelemaan nykyhetkeä sekä yleisellä että yksityisellä tasolla. Heidän viestinsä ohjaavat väistämättä ajattelemaan omia kokemuksia ja meitä ympäröiviä tapahtumia.

Yhteiskunnassa keskitytään tiiviisti siihen, mikä meitä erottaa, kun pitäisi keskittyä siihen, mikä meitä yhdistää. Vähemmistökeskustelut ovat saaneet entistä erottelevampia sävyjä, vaikka vuosia mentiin jo eteenpäin suvaitsevaisuuden tiellä. Rasismi- ja vihapuheet jatkuvat ja kamppaavat sen ymmärryksen, joka oli juurrutettu.

Lasten kasvatuksen arki tuo eteen päivittäin kysymyksiä ja tilanteita ihmisarvoa ja ubuntua koskien. Miten on mahdollista, että meillä on 65 000 syrjäytymisvaarassa olevaa lasta ja nuorta? Miten on mahdollista, että vanhuksista ei pidetä parempaa huolta? Ja ennen kaikkea, millaisia arvoja välitän itse lapsilleni?

Naiiviltahan tämä kaikki ubuntu jonkun korvaan kuulostaa. Lapsille tämä on kuitenkin äärimmäisen helppoa ymmärtää ja sisäistää.

Oma 9-vuotiaani pohti televisiosta katsomaansa Tutun esitystä, ja hänen mieleensä jäi hassun naurun ohella se, ”kun se sanoi, että ihminen oppii puhumaan puhumalla muiden kanssa”.

Ubuntulla on suuri mahdollisuus.

Kolumni on alunperin julkaistu Turun Energian Valopilkku -lehdessä.

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This