Työtä vai elämää?

Interior designers at work

”Hello, is this Anna?”
”Yes, this is Anna.”
”Hi, this is Ron Dennis from McLaren, do you have a moment?”
”Yes, of course I do, how may I help you?”

Siitä se alkoi, reilut kymmenen vuotta sitten, viestintäyrittäjyys. Työmaana oli ehtiväinen formulakuski, yksi maailman seuratuimmista brändeistä, seurapiiritoimittajat, lakimiehet ja alati hihkuva puhelin.

Formulamaailman shikaanit antoivat korvaamatonta ammatillista oppia paitsi bisneksestä ja markkinoinnista myös julkisuudesta ja kriisiviestinnästä. Samalla alkoi romuttua oman elämän laatu.

Kimin jokainen liike raportoitiin joltain suunnalta. Jos Jenni kävi ruokakaupassa, puhelin soi. Välillä mediamylläkät osuivat myös itseen, sumensivat päiviä ja veivät yöunia.

Hakeuduin pois siitä myllystä. Myös TV-toimittajan hommat saivat lopulta jäädä. Julkista työtä tekevältä odotettiin, että jatkuva julkisuudessa esiintyminen olisi osa ammattia.

Halusin asiantuntijatehtäviin, viestinnän ja markkinoinnin kulisseihin, sulautumaan sopivasti tapetteihin. Halusin tehdä työtä, josta nautin, joka haastaa ja jonka avulla voin vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kehitykseen. Halusin työn, joka on minulle merkityksellinen ja motivoiva osa elämää.

Työelämän muutoksesta keskustellaan nyt kaikilla areenoilla. Julkinen ja yksityinen sektori yrittävät molemmat löytää tietä uuden työelämän äärelle. Rakenteissa haetaan tietä, joka jokaisen pitäisi löytää henkilökohtaisella tasolla.

Työn ei pitäisi olla suoritus, joka pitää saada muun elämän alta pois.

Parhaimmillaan työn tekemisen olosuhteisiin ja tapoihin voi itse vaikuttaa. Yrittäjänä ja työnantajana tavoittelen niin joustavaa työympäristöä kuin lainsäädäntö sallii. Liukuvia työaikoja, etätöitä, osa-aikaisuuksia, ylityövapaita, mahdollisuuksia ylimääräisiin palkattomiin lomiin ja pitkiinkin koulutuksiin, joustavia toimitiloja ja sijainteja. Kaikille ei sovi sama sapluuna, mutta tavoitteena on jokaiselle sopiva.

Suomelle nykyinen sääntely on jarru, sekä kilpailukyvyn että ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

Työelämä huutaa keinoja, joiden avulla vastataan globaaliin työn murrokseen: kansainvälistyvän ja digitalisoituvan bisneksen vaatimuksiin, uusiin ammatteihin, verkostomaisiin työyhteisöihin sekä jatkuvasti vaihtelevaan työn arkeen.

Muutos täytyy tapahtua toki myös jokaisen asenteissa. Kun työ tuntuu riittävän merkitykselliseltä ja motivoivalta, joustot ja modernit työtavat löytyvät kuin itsestään.

Asiantuntijatehtävissä oman työn mielekkyys on isosti omissa käsissä. Itsensä johtaminen on yhtä tärkeää kuin organisaation johtamiskulttuuri. Tarvitaan myös vahva luottamuksen ja kokeilun ilmapiiri – ja ymmärrys omasta roolista sen edistäjänä.

Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus omiin valintoihin, oli sitten työnantaja tai työntekijä. Yrityksissä ollaan valmiita paljon isompiin muutoksiin kuin mihin rakenteet tällä hetkellä venyvät.

Tietysti hyvä elämä vaatii myös rajoja työn suhteen. Kaikkeen ei kannata taipua, eikä odotella uupumusta. Oikeat rajat oppi lopulta sekin optimisti, joka vastasi Ronin puheluun.

anna_sorainen-226x300
Anna Sorainen
toimitusjohtaja, Ground Communications
anna.sorainen@ground.fi
Twitter: @AnnaSorainen

Kirjoitus julkaistiin Turun Sanomien talousliitteessä.

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This