Seitsemän askelta kohti kasvua?

Seitsemän askelta kohti kasvua?

Aina hankalan ajan ja asian edessä testataan ihmisen kyky rehellisyyteen ja ongelmanratkaisuun. Mitä nopeammin tilanne tulee vastaan, sitä vahvemmin reagoidaan selkäytimellä. Jos aikaa tilanteen analysointiin on paljon, on mahdollista pyöritellä erilaisia skenaarioita ja valita niistä paras.

Miten ihmeessä vuosikausien mittaisessa taantumassa kasvun kiihdyttäminen voi olla niin vaikeaa?

Maan asiantuntijat levittelevät käsiään, seminaarit pulppuavat puhetta ja… nothing. Ei selkäydintä eikä skenaarioita.

Satuin professori Vesa Puttosen kanssa viime torstaina samaan tilaisuuteen, jossa väkisin yritettiin keksiä ratkaisuja. Vesa maalasi synkän kuvan, jossa nykyhetki valahti vastaamaan 30-luvun lamaa.

Mutta jotain irtosi tilaisuuden asiantuntijoilta. Toivottiin korkojen nousua, koska ”se kertoisi kuitenkin siitä, että taloudessa tapahtuu edes jotakin”. Todettiin, että kasvun pitää tulla pk-yrityksistä ja että byrokratiaa ja kaikenlaista sääntelyä on vähennettävä rajusti. Ei tekohengitystä hankkeille, jotka eivät hengitä omillaan. Vähemmän poliittista ohjausta i.e. vähemmän jarruja siltä suunnalta. Sitä sun tätä, mutta ei isoa ratkaisua.

Kuten Vesa totesi, meiltä puuttuu kasvun idea.

Talvivaaran konkurssiuutinen tuli keskelle tilaisuutta. Ilmassa helpotuksen tuntua, että näin sen kai pitikin mennä, vaikka me maksamme tämän kalliisti.

Muutaman talouden asiantuntijan kanssa huvitimme itseämme (hyvin epävirallisesti) hahmottelemalla seitsemän askeleen teoriaa taloudellisen tilanteen ja kasvun tavoittelun askeleista. Tällä hetkellä kuljetaan kutakuinkin vaiheiden 3 ja 4 haminoilla.

  1. Syyttely
  2. Voivottelu
  3. Ininä
  4. Pelastajan odotus
  5. Herätys
  6. Tunnustaminen
  7. Toiminta

Käytännössä tämäntyyppinen kehitys kulkee missä tahansa vaikeassa asiassa: Talvivaarassa ja muissa kriisiyhtiöissä, työn ja siviilielämän mutkissa.

Myös huonosti johdetun kriisitilanteen viestinnässä kompastellaan valitettavan usein saman portaikon tahdissa. Silloin vaaditaan hemmetisti rehellisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä.

Missä ovat nyt ne, jotka kykenevät?

 

Anna Sorainen

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This