Naimisissa viestinnän kanssa

Viestinnän ammatin avaaminen siitä kysyville ei aina ole helppoa. Muutama vuosi sitten silloin 6-vuotias poikani kertoi äidin ammatin sisällöstä kysyttäessä, että ”Viestintä on sitä, mitä äiti tekee puhelimessa”.

Noin yleisemmin ottaen viestinnän ammatin tuntemus ja arvostus on kasvanut tasaisesti. Viimeistään muutaman vuoden takainen taantuma oli lopulta oikeastaan viestinnän kulta-aikaa. Viestintä sai tilaisuuden näyttää, mitä voi saada aikaan pienemmillä markkinointiviestinnän budjeteilla.

Turha luulo, että tähän sitten voisi tuudittautua.

Viestinnän ammattimaisesti hallitseva yritys tai yhteisö on tulevaisuudessa edellä muita. Ei riitä, että osaa kirjoittaa hyvän tiedotteen tai vastata kauniisti puhelimeen. Oikeinkirjoitus tai mediasuhteet ovat itsestäänselvyyksiä, samoin toimivat nettisivut tai kivasti toimiva logo.

Jos yritys ei erotu, uskalla ja luo uutta, se ei herätä vaativan yleisön huomiota.

Mikä sitten ratkaisee? Kyky kantaa vastuuta ja johtaa eettisesti, sosiaaliset taidot ja esiintyminen, luovuus, ideat. Kyky kommunikoida siellä, missä asiakkaat, henkilöstö ja muut yritykselle tärkeät ihmiset liikkuvat. Kyky rikkoa henkisiä ja teknologisia rajoja. Kyky löytää oman yrityksen toiminnasta merkityksiä ja kertoa niistä.

Viestintä on läsnä kaikkialla yrityksen arjessa. Se on elintärkeä osa organisaation elämää seinien sisä- ja ulkopuolella. Kommunikointi on punainen lanka omistajuudessa, johtamisessa, vaikuttamisessa, asiakassuhteissa, palvelussa, myynnissä, mediasuhteissa, tietohallinnossa, henkilöstösuhteissa – ja myös rekrytoinnissa.

Ei tulevaisuuden tekijä tartu työpaikkaan, jonka rekrytointi ilmoituksessa tai Internet-sivuilla yhdys sanat ovat hakusessa kuten myös pilkkujen ja väli viivojen käyttö. Jos kielen puitteissakin vielä turvaudutaan kliseisiin, niin pitkässä juoksussa peli on pelattu.

Ja tätä näkee, valitettavan paljon.

Suomalainen yrityskulttuuri on merkittävän viestinnällisen haasteen edessä. On Suomen ja yritysten kilpailukyvynkin kannalta oleellista luoda käytäntöjä, jotka vastaavat palvelua ja asiakassuhteita korostavaan kansainvälisen bisneskulttuurin muutokseen.

Muutoksen yhteydessä voi leikitellä ajatuksella uudesta kansanvallasta. Viestinnän ja median pyhän kaksinapaisen yhteyden rinnalle on ilmestynyt kansa, joka muuttaa rakenteita ja valtasuhteita oleellisesti.

Kansalaiset ovat asiantuntijoita, jotka saavat omat ajatuksensa ja johtopäätöksensä esille helposti, nopeasti ja uskottavasti – sekä journalistisessa mediassa että sosiaalisen median kanavissa. Yritysten pitäisi pystyä samaan.

Moderni viestintä on vähän kuin avioliitto: sen pitää perustua rehellisyyteen, avoimuuteen ja keskusteluun. Kaikissa tilanteissa – myös ristiriitojen tullen – pitäisi pystyä argumentoimaan, kuuntelemaan ja rakentamaan hajottamisen sijasta. Tilanteissa on toimittava heti, eikä mököttämään kannata jäädä. Helppoa, eikö?

Nasevasti mielipiteensä nykyviestinnästä kiteytti eräs nettikynäilijä otsikolla: ”Viestintä on aina paskaa (joskus se vahingossa onnistuu)”. Tämän asiantuntijan mielestä organisaatiot eivät kerro kaikkea ja jäävät kiinni kertomatta jättämisistään. Pessimistisyyden lomassa on totuuden siementä, ja otsikointikin on iltapäivälehtimäisesti hallussa.

Ehkä yksi vastaus meille viestinnän ammattilaisille on oma uskallus astua esiin. Viestinnän tekijät ja viestintäosastot ovat tottuneet olemaan herättämättä huomiota. Oma persoonan esilletuominen voisi olla tervettä – kun painoarvoa on, niin miksi jäädä taustalle?

Ei siinä avioliitossakaan tapetteihin voi liueta.

Moderni yritysviestintä on kuitenkin hieman avioliittoa hankalampi juttu. Siitä kun ei pääse eroon.

Anna Sorainen
toimitusjohtaja, Ground Communications
puheenjohtaja, ProCom – viestinnän ammattilaiset ry

Kirjoitus on julkaistu Ilta-Sanomien Tulevaisuuden Työnantajat -liitteessä syyskuussa 2011

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This