Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?

Nyt, kun maailma makaa rähmällään, kiihtyy myös keskustelu johtajuudesta. Johtajuuden tyylilajit vaihtuvat aikakausittain kuin taidesuuntaukset ikään. Uuden vuosituhannen alun moderniksi johtajuudeksi kutsuttu suuntaus piirtää kuvan yli-ihmisestä.

Mitä moderni johtaja tekee? Innostaa, visio, tulkitsee tunteita, luo uutta, ei pelkää muutosta, kuuntelee, tekee nopeita strategisia ratkaisuja sekä ymmärtää kokonaisuuksia, yhteiskuntaa ja teknologiaa. Sanovat asiantuntijat.

Missä näitä johtajia on? Jos työntekijöiltä kysytään, niin kovin harvassa.
Tilaisuus on otollinen kaaokselle, jossa kaikki toimijat ilmoittautuvat apuihin. Modernin johtajan haaste on myös valita oikeat kumppanit, jotka paikkaavat omaa osaamista sopivilta osilta.

Yritysten strategisiksi kumppaneiksi ilmoittaudutaan monelta suunnalta. Liikkeenjohdon konsultit, viestinnän ja markkinoinnin tekijät, digitoimistot, tapahtumien järjestäjät ja näiden yhdistelmät haluavat olla avuksi. Alihankkijoiden työkentät ovat suloisesti sekaisin ja päällekkäin, kun kaikki tarjoavat kaikkea.

Talouden taantuma on kiihdyttänyt kehitystä suuntaan, jossa muun muassa viestinnän ja markkinoinnin ammattilaiset ovat entistä tiukemmin samoilla apajilla.

Yritysjohdon on oltava ehdottoman varma visiostaan, ja siihen tarvittavista tekijöistä ja välineistä. Levottomuus luo epävarmuutta sekä sisäisesti että ulospäin. Johtajan on oltava koreografi, joka ei sekoa omissa askeleissaan.

Yksi suurimmista yritysten ja johtamisen haasteista on teknologinen kehitys. Yrityksissä ja yhteisöissä ei yksinkertaisesti ymmärretä tarpeeksi uuden media- ja teknologiamaailman luonnetta ja mahdollisuuksia, jotta voitaisiin tehdä itsenäisiä ja tulosta tuottavia päätöksiä.

Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen

Esimerkiksi sosiaalisen median ratkaisuissa edetään usein yritys-erehdys -menetelmällä. Kukaan ei voi ennustaa tai luvata etukäteen, miten kansa toimii – vai toimiiko ollenkaan. Sosiaalisen median asiantuntijoiksi ilmoittautuneet yhteistyökumppanitkaan eivät läheskään aina osu oikeaan.

Kuka tässä vie? Yritys? Alihankkijat? Vai kansa?

Kansalla on nyt valtaa enemmän kuin koskaan aiemmin – ja yritykset ovat samalla tavalla demokratian modernin vaatimuksen edessä kuin valtiovaltakin. Kansalla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä palvelusta ja tuotteista missä ja milloin tahansa.

Nettikansalaiset kommentoivat ja reagoivat, mutta johtajan on ymmärrettävä miksi ja miten he sen tekevät. Kansaa on kuunneltava, mutta kansan ei voi antaa viedä – kuten ei myöskään alihankkijoiden.

Modernia johtajuutta on myös nivoa tavalliset ihmiset – asiakkaat, kuluttajat, yleisö – sekä yhetistyökumppaneiden panos osaksi yrityksen toimintaa ja strategisia ratkaisuja.

Loistava mahdollisuus pedata yrityksen tie uuteen aikaan ja tulevaisuuden kuluttajien puheille ovat nuoret työntekijät – ne, jotka ymmärtävät sen osan maailmasta, josta itse on hieman jo pudonnut.

Kokeneessa päässä asuvat viisaus ja päämäärät, nuoressa digitaalisen aikakauden juuret ja kyky hallita välineitä. Modernin johtajan vaatimuslistaan voi siis lisätä kyvyn rekrytoida oikein ja yhdistää työyhteisön sukupolvet innostuneeksi joukoksi, joka sitoutuu vision tavoitteluun.

Hyvällä johtamisella yritys vie ja kaikki saavat.

Anna Sorainen
puheenjohtaja, ProCom – viestinnän ammattilaiset ry
toimitusjohtaja, Ground Communications

PS. Jos tämän kolumnin olisi kirjoittanut diginatiivi, niin lainauksissa ei olisi jälkeäkään Alangon levottomista jaloista. Toisaalta, pois olisi jäänyt koko johtajuuden vaatimus. Nuoret eivät kuulemma kumarra auktoriteetteja.

Kolumni on julkaistu Traductin asiakaslehdessä lokakuussa 2009

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This