Kolumni: Ketteryystesti

Päätin ottaa riskin. Ei turvallista, ei ehkä viisastakaan, mutta vietävän houkuttelevaa. Vuosi oli 2007, ja riski oli harppaus palkkatyöstä omaan yritykseen.

Loikka on nyt 7 vuotta pitkä, tosin ponnistusta edelsi 10 vuoden vauhdinotto. Yritys oli ollut päätoimen ohessa olemassa jo 90-luvun lopulta, kaikkia kivoja sivuhommia varten. Eli oikeastaan olen siis yrittäjyydessäni teini-ikäinen. Ensihuuman kokenut realisti. Mutta yhä rakastunut.

Yrittäjyyteen rakastunut arvostaa vapautta, muutosta, uudistumista, nopeutta ja ongelmanratkaisua. Hän on oppinut sietämään epävarmuutta ja yllättäviä tilanteita, kantamaan vastuuta, innostamaan ympärillään olevia ja mittaamaan onnistumista.

Yrittäjän elämä on yhtä ketteryystestiä.

Samaan aikaan: Suomi tikahtuu seminaareihin, joissa puhutaan yrittäjyydestä, kasvusta ja kilpailukyvystä.

Tätä talousjargonia ovat iskostaneet selkäytimiin jo vuosikausia meidän konsultinplanttujen lisäksi poliitikot, tutkijat, yritysjohtajat ja virkamiehet; tarvitaan yrittäjyyttä, innovaatioita, uudenlaista johtajuutta, kustannustehokkuutta, kansainvälistymistä, markkinointiosaamista.

Yksi trendikkäimmistä puheenaiheista ja termeistä on lean-ajattelu. Sen periaate on, että tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä pitäisi olla nopea ja joustava, kuunnella asiakasta, testata innovaatioita muiden kanssa osana kehitystyötä, pullauttaa markkinoille vaikka keskeneräinen tuote ja tehdä korjausliikkeitä ketterästi palautteeseen nojaten. Näin lopputulos on jotakin, mitä joku oikeasti haluaa tai tarvitsee.

Monen vuoden lineaarisen kehitystyön sijasta lean-ajattelu kannustaa sekoittamaan perinteiset innovaation kehitysvaiheet lankakerämäiseksi ketteryystestiksi. Näin syntyy menestystuotteita ja -palveluja.

Oman yrittäjyyskokemuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun synteesinä haluaisin popularisoida lean-ajattelun.

Koko Suomi pitäisi laittaa ketteryystestiin.

Meidän pitäisi olla enemmän ”lean”. Nopeus, ketteryys ja uudistuminen eivät ole yrittäjien ja yritysten etuoikeus tai velvollisuus. Ne eivät myöskään ole johtajien yksityisominaisuuksia, vaan kaikkien työntekijöiden. Meidän pitäisi olla joustavia ja avoimia muutokselle.

Ihan samoja ominaisuuksia kaipaavat julkinen sektori, kirkko tai järjestökenttä. Ketteryyttä tarvitaan muun muassa päätöksentekoon, rakennemuutokseen, organisaatioiden johtamiseen ja lainsäädäntöön.

Jos yhteiskunnan rattaat pyörivät vaalikausittain, kvartaaleittain tai strategisten ohjelmien rytmissä, olemme hitaita ja auttamattomasti jäljessä.

Koko kansakunnan ketteryys voisi tietää parempia uutisia uusista innovaatioista, menestyvistä yrityksistä, kasvavista yhteisöverotuloista ja vientiluvuista sekä lohdullisemmasta työllisyystilanteesta.

Edellytyshän tässä toki on se, että petraamme myös henkilökohtaisten ketteryystestiemme tuloksia. Parannamme kykyämme kuunnella, joustaa ja reagoida. Otamme vastaan palautetta ja annamme sitä. Teemme asioita, joilla on merkitystä – myös muille.

Kolumni julkaistiin Turun Sanomien talousliitteessä 20.5.

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This