Kolumni: Kenen vastuulla?

Plagioinnit. Autoedut. Työpaikkakiusaaminen. Erorahat. Maailma ja lehdet kirkuvat epäoikeudenmukaisuuksia. Syyllisiä etsitään ja kansa kihisee raivosta.

Tottahan tuo. Maailmassa on paljon väärää ja harmaa alue tuntuu laajentuvan entisestään. Niin sanottu tavallinen kansa ja eliitti loittonevat erilleen kuin toisiaan hylkivät magneetit.

Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat pitkään seisseet ylpeinä yrityksille kirjattujen arvolistausten kärkipäässä. Harvemmin sitten kuitenkaan ihan toteutuen.

Nyt olisi syytä alkaa elää lupauksia todeksi.

Jatkossa hyvä yritys nimittäin voittaa. Mikä tärkeintä, se voittaa luottamuksen, ja sitä myötä asiakkaan sydämen.

Ihmiset ovat erilaisissa tutkimuksissa pitkään kertoneet haluavansa ostaa ja käyttää vastuullisten yritysten tuotteita ja palveluja. Aiemmin se on ollut aikomus, nyt kuluttajien sanahelinä on muuttunut teoiksi.

Kyllä, ihan juuri näin pitää ollakin, vastuuta yrityksille. Mutta mitäpä jos samaan aikaan käännetään näkökulmaa ja tuijotetaan hetki ihan toisaalle?

Ketä siellä yrityksessä on töissä? Me. Ketkä niitä arvoja toteuttavat? Me. Kuka niitä hyviä tekoja voi tehdä? Minä.

Vastuullisuutta ei voi ulkoistaa.

Yritys ei ole vastuuton. Siellä työskentelevä ihminen voi olla. Jokainen teko on oma ja jokainen päätös asuu jonkun päässä.

Näkökulman muutos on aina terveellistä. Siksi väännän vielä muutaman kymmenen astetta toisaalle. Ruuvi kiristyy, mutta jaksakaa vääntää.

Ihmiset jaksavat hermostua yritysten ja muiden ihmisten vastuuttomista teoista. Miten usein katsomme avoimin silmin omaa tomintaamme? Miten kannamme vastuumme perheenjäseninä – äitinä, isänä, lapsena, isovanhempana? Millaisen esimerkin annamme avoimuudesta tai rehellisyydestä? Miten usein näemme syyllisen itsessämme?

Jos sinun teoistasi julkaistaisiin lehteä, mitä siinä lukisi?

Pelottava ajatus, ja muutama otsikko piirtyy omasta elämästä heti mieleen. Jääköön myös sinne.

Liian usein vieritämme syyn muiden niskoille, oli kyse sitten oman työpaikan epäkohdista tai perheen ongelmista. Ajatelkaa vastakohtaa: eikö olisi mahtava huomata omat virheensä ja korjata ne? Teot saattaisivat muuttaa myös ympärillä olevia.

”Iha sama”, sanoisi meidän teini-ikäinen. Ei ole ihan sama. Jokainen teko on viesti, oli se sitten lapselle, puolisolle, työkaverille, naapurille.

Väittävät, että ihminen voi olla onnellinen vasta sitten, kun hyväksyy itse itsensä. Väitän myös, että onnellisuus ja vastuullisuus ovat sukua. Ja siinä suvussa perinteenä on huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan.

Tämänkin vastuun olemme terävästi oppineet väistämään.

Kukaan ei väkisin tunge epäterveellistä ruokaa kenenkään suuhun. Ei kukaan suosittele olemaan harrastamatta liikuntaa. Eikä kukaan kiellä nukkumasta tarpeeksi.

Aivan kuten kukaan ei pakota ottamaan vastaa kohtuuttomia palkkioita tai kiusaamaan työkavereita.

Miten vaikeata onkaan tehdä muutos ja kantaa vastuuta, ihan itse. Kannattaisi. Vasta sisäistetty vastuullisuus näkyy myös ulos.

Kirjoitus julkaistiin Lääkäriasema Elonin Minun Eloni -asiakaslehdessä tammikuussa 2014.

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This